Toinen

Olimme siis kohdanneet, tulleet toisillemme tutuiksi. Meitä yhdisti kokemus ja tarina jollaista emme olleet tienneet olevan olemassakaan. Se mitä sydän viestii voi muuttaa niin sinun kuin myös hänen elämänsä, ainakin hetkeksi, mutta joskus myös kokonaan. Sirkus antoi meille mahdollisuuden alkukantisen rytmin ja taiteen muodon kautta löytää jokin yhteys siitä huolimatta että tulimme molemmat kaukaa, aivan kun eri ulottuvuuksista. Meitä yhdisti jokin, joka ei ollut tässä ja nyt, vaan joka tuli jostain kaukaa menneisyydestä. Sieltä missä tuli ja savu muuttuivat rummuiksi. Missä sanoma muuttui sydämen rytmien mukaiseksi viestiksi joka yhdisti ihmiskunnan yhdeksi suureksi kokonaisuudeksi. Tai sitten ei, ehkä kaikki on vain kuvitelmaa siitä mitä on ollut ja mitä tulee olemaan.

Joka tapauksessa me löysimme jotain jo kauan sitten kadonnutta, mutta jotain joka on ollut olemassa aina ja ikuisesti. Itse asiassa se on asia, joka ei ehkä katoa koskaan, tai jos katoaa, silloin katoaa koko ihmiskunta ja sen pitkä historia. Asia ei ehkä ollut kadonnut, mutta meille se oli outo ja tuntematon siitä syystä että tulimme kaukaa eikä meillä ollut yhteistä tietä. Löysimme tien ja meille annettiin mahdollisuus kulkea sitä. Yhdessä tai erikseen, käsikädessä tai kaukana toisistamme. Tuntemattomina tai läheisinä ystävinä, ihmisinä jotka voivat tukea toistaan ja tukeutua tosiinsa tapahtuipa mitä tahansa.

En tullut kertoneeksi sitä, että kun astuimme huoneeseen, hän sanoi minulle että olen pitkä, joten otin kengät pois jalastani. Siinä vaiheessa kun olin kumartunut riisumaan kenkiäni ja nousin siitä ylös, näin miten hän katsoi minua. Ei niin kuin vierasta, vaan niin kuin tuttua ja läheistä, jotakuta joka on yhtä hänen kanssaan. Niin katseemme yhtyivät erottamattomasti aina siihen hetkeen kun suljimme silmämme ja huulemme painautuivat toisiaan vasten. En osaa sanoin kuvata sitä lämpöä ja hellyyttä jonka saatoin tuntea hänen kosketuksessaan. Olin tulessa vailla savua. Sydämeni hakkasi kuin rumpu. Siitä se ehkä alkoi, tai sitten se alkoi jo aikaisemmin, tai oli ollut olemassa aina. Se mikä meitä yhdisti sillä hetkellä oli ollut olemassa aina aikojen alusta, me tulimme tuntemaan sen nyt. Tässä hetkessä ja siitä lähtien.

Niin kuin olin ajatellut, hän oli erilainen. Jo heti ensi hetkestä tiesin sen, mutta kesti jonkin aikaa todeta asia todeksi. En voi sano että olisimme edenneet hitaasti, me etenimme juuri niin nopeasti kuin asiat etenivät. Ja kaikkeen tähän toki vaikutti se, että vietimme pitkän illan sirkuksessa, kävelimme hitaasti, joimme teetä ja kaikki ne asiat jotka kietoutuivat niin huviin, tarinoihin kuin tapahtumiin niin edistivät kuin estivät tapahtumien kulkua. Edistivät siksi, että meille jäi aikaa tutustua ja aivan kuin harkita. Estivät siksi, että me kulutimme aikaa ja harkitsimme, jos siis harkitsimme. Ehkä me vain odotimme täyttymystä tapahtuvaksi. Näin joka tapauksessa kävi halusimme tai emme. Ja toki me halusimme, sillä emmehän me kumpikaan kieltäytyneet ja yrittäneet estää tapahtunut tapahtuvaksi. Sirkus teki meistä toisillemme vielä enemmän tärkeät, kuin mitä olimme ehkä olleet jo mielikuvissamme. Se oli historia joka yhdisti meidät niin taiteen, mielikuvien kuin kokemuksen kautta. Olimme yhtä jo silloin, mutta tavallaan kuin halusimme varmistaa että se mikä on, on totta.

Yksi suudelma ei vielä kerro mitään. Suudelma voi olla ystävyyden osoitus, jäähyväisten merkki tai intohimoisen rakkauden tunnusmerkki. Emme tienneet, kun painoimme huulemme toisiaan vasten, mitä se on, mutta toki tarinan jatko tulee kertomaan sen merkityksen. Hänen huulensa olivat kuumat, suorastaan tuliset ja himoittavat. Voin melkein tuntea veren pauhun hänen kehossaan, suonissa pulppuavan elämän lähteen joka etsii kohdetta purkautuakseen. Hän oli kuuma, hän oli tuli ilman savua. Ja melkein voin uskoa tunteneeni miten hänen sydämensä rumpu soi kutsuvaa säveltään minulle. En tiedä oliko se totta vai kuvittelinko vain, mutta tulevaisuus tuli sen todistamaan. Sinä kuumana yönä keskellä pohjoista koleutta kohtasi kaksi sydäntä joiden läpi virtaavan veren pauhu oli kuin kosken kohinaa vailla patoja ja esteitä. Hän oli erilainen, minä tiesin sen. Mutta olinko minä sellainen, jota hän oli odottanut, mitä hän oli minusta kuvitellut.

Jokaista tummaa ja koleaa yötä seuraa aamu ja sarastus. Emme nähneet auringon nousevan sillä meillä oli kiireemme, elimme maailmassa jossa ihmisellä ei ole aikaa henkilökohtaisen kokemuksen täydellisyyteen vaan on joku muu voima joka ajaa ja pakottaa hänet aikatauluihin ja järjestelyihin jotka estävät henkilökohtaisen kokemuksen täyttymyksen. Mutta siitä kaikesta huolimatta olimme saavuttaneet jotain, löytäneet sen polun pään joka johti meidät tielle joka vei johonkin kauemmas missä olimme olleet aiemmin.

Sarastus ei johtanut meitä eroon, päinvastoin jatkoimme samaan suuntaan. Se oli ilmeistä, mutta syy siihen oli toinen kuin tapahtumat jotka johtivat meidät tähän tulevaisuuden tilaan joka oli edelleen arvoitus, mutta ilmeinen. Tulisimme jatkamaan jotain, jota emme vielä kumpikaan tunteneet, jotain joka johtaisi meidät johonkin uuteen ja ennen kokemattomaan. Emme tienneet kun läksimme silloin ja kuka palata vois. Voi kuinka totta tästä kaikesta tuleekaan tulemaan ja minä vain lasken leikkiä asioilla jotka todellisuudessa muuttavat kaiken, kaiken sen jonka olen kokenut ja jonka tulen kokemaan, vielä tietämättä sitä.

Hän oli pehmeä ja hellä. Enemmän kuin kukaan muu, jos uskallan sanoa niin. En tiedä mikä saa minut sanomaan tai ajattelemaan niin, sillä hänhän on kuitenkin vain ihminen, mutta hän on erilainen. Hän tulee lähelleni kuin varjo joka kuuluu minuun, kuin vaate joka minun tulee pukea, kuin ajatus joka on minun. Hän ei ole vieras, ei ulkopuolinen, hän on osa minua niin kuin ajatukseni, vaatteeni tai varjoni. Olen ymmälläni, sillä saan enemmän kuin osaan odottaa tai pyytää. Saan enemmän kuin mitä osakseni kuuluu tulla, minä en ole ansainnut tätä kaikkea ja se tekee minusta hauraan ja levottoman. Niin epätodellista ja kuitenkin totta, niin todellista ja kuitenkin epäilen sen olevan totta.

Ihmisellä on taipumus etsiä vastauksia esittämättä kysymyksiä. Kysymyksen esittäminen tekee asiasta liian ilmeisen ja sen asetanta johdattelee vastaukseen antaen sille sen luonteen. Ilman kysymystä vastaus voi olla mitä tahansa, vapaasti muotoiltu, aiheesta riippumaton tai kysymyksiä herättävä. Etsin vastausta ilman kysymyksiä ja se annettiin minulle. Huomasin olevani hyvin vapautunut ja onnellinen, mikään ei tuntunut rajoittavan minua. Annoin tarinoiden kulkea kauttani ja halusin tulla osaksi niitä.